Digitaalinen identiteettini on pohdittanut minua monesti, kun olen miettinyt itseni brändäämistä. Aktiivinen kun somessa olen. Koen olevani maanläheinen ja arkinen, tosielämää esiintuova hyvinvoinnista ja liikunnasta kiinnostunut opiskelija. Luon sisältöä, joka on ajankohtaista ja todenmukaista, sekä mistä voi olla hyötyä tai josta voi saada inspiraatiota. Tuon esiin niin ylä- kuin alamäkiä.
Googlettamalla itseni löydän aivan ensimmäisenä tietenkin sosiaalisen median tilini ja postauksiani. Tietoisesti päätän aina itse, mitä sinne julkaisen ja mikä on minulle ok. Kaikki itse julkaisemani tiedot ovat tosia ja niissä ei ole mitään hämmentävää. Myös muutamia koulun julkaisemia blogitekstejä löytyi, jotka ovat myös omaa käsialaani tietenkin.
Itseni googlettamalla myös löytyy paljon omia nuoruusaikaisia urheilusaavutuksia, sekä lehtiartikkeleita niin urheilusta, kuin musiikin puolelta. Olen aina ollut aika ”julkinen” henkilö kotopuolessani, että en näe mitään noissa kirjoitettua tai julkaistua salaisuutena tai epätotena.
Muuta kummoisempaa ei oikeastaan itseäni Googlettaessa löytynyt. Muistan kuitenkin joskus nuorempana, kun sosiaalinen media ei ollut niin normalisoitunut juttu, että minusta oli joitakin valheellisia postauksia, jotka kuitenkin poistuivat melko äkkiä. Olen siis tuota kurjempaakin sosiaalisenmedian puolta nänhyt.
Pihlajo 